Heis!
Eloa jälleen täällä meilläkin ^^. Yleensä en näin osan alkuun jätä minkäänlaisia lausahdusjälkiä itsestäni tätä nykyä, mutta tämä osa vaatii sen! Eli, sikälimikäli silmiisi ei ole vielä tarttunut tuossa oikealla reunassa olevaa varoitusta ToA:n mahdollisesta K-18 materiaalista niin nyt sitten varoitan tässä ja nyt heti.
Paljon paljasta pintaa pikselihahmoillani luvassa! Joten, jos vähääkään närästää niin jätä lukeminen tähän - heti!
Ja hei, huomatkaa (myös tuossa oikealla) kesälle suunnittelemani ekstra äänestys.
Kiitos!
P.S. Kommentit ovat edelleen toivottuja ja haluttuja, niissä on ihan oma suolansa tälläisen blogitarinan kannalta. Hah!
***
Taustalle
Piinava kylmyys riepotteli lumisateessa eteenpäin kahlaavaa naista. Hengitys ilmassa huuruten nainen oli antanut jalkojensa säryn viedä itseltään voiton. Tauotta kuin riivattuna kulkenut nainen havaitsi vasta kaiken sen kivun, mikä oli vuorokausien aikana ruumiissaan kehittynyt ja kasvanut järjettömän kokoiseksi tulimereksi.
Pakokauhu, joka oli kulkijaansa ajanut eteenpäin ei ollut antanut tälle tilaisuutta levätä, tuntea kylmyyden kiristyvää voimaa saati nälkää. Sydänveressään vellova voima oli kyllä kantanut huolen ruumista, mutta mieli....Mieli oli toista maata.
Mieli oli kokonaan hänen.
Kivenkovalla tahdolla Runa oli kääntänyt selkänsä kaikelle.
Viimeiset hetkensä ruhtinas Gumarichin hirsilinnassa Runa oli viettänyt prinssi Akselin seurassa. Aksel, tuo siniveren omaava kuninkaan perijä oli pyytänyt häntä jäämään luokseen, mutta vastoin sydäntään - vastoin kaikkea tunnetta...oli hän lähtenyt.
Millainen paikka hänelle olisi ollut Arinbjornin kuninkaan pojan rinnalla? Olisiko Aksel tarjonnut hänelle onnen? Onnen, joka vääjäämättä olisi häneltä riistänyt elämän? Oliko se pelko, joka oli saanut naisen kääntämään selkänsä harmaiden silmien polttavalle katseelle? Tunteelle, joka sai hengen salpaantumaan, mutta sydämen laulamaan suloisinta lauluaan maailmassa...
Rakkaus..
Kylmän, ihoaan polttelevan kyyneleen poskellaan tuntien Runa havahtui upottavassa lumessa tarpovien askelten narinaan.
Hahmo kulki lumessa kuin kotonaan. Sen suuret jalat ottivat pitkiä askelia korkeassa lumessa, mutta siltikään sen askel ei hidastunut, saati kompuroinut vaan vääjäämättä se kulki kohti lumeen lyyhistynyttä hahmoa.
"Jorrunhal..." kyyneltensä lomasta katseensa metsien salaperäiseen suojelijaan nostaen Runa tunsi kyynelpatojen murtuvan. "Minun olisi pitänyt jäädä tänne", hiljaisella, lähes kuiskaavalla äänellä parahtaen Runa lyyhistyi lumeen.
Valkoisesta, upottavasta kehdosta Jorrunhal - metsien suojelija- kumartui poimimaan suojattinsa suojaavaan syliinsä.
***
Taustalle
Aika kului.
Hitaasti eteenpäin vierien talvi oli pitkittymisestään huolimatta väistymässä. Yössä saattoi jo kuulla tiaisten pehmeän, päättymättömän sirkutuksen. Vuorimaiden lumikinokset olivat hiljalleen alkaneet muodostaa pieniä, suloisesti virtaavia jokia alas Henningenin maalle. Ensimmäiset vesipadot oltiin jo rakennettu... Kevät, tuo kaiken uuden alku taisteli vasten kylmyyttä - vääjäämättä voittoa lyhyen kesän ajaksi tavoitellen.
Hiljaisuudessa Runa kuunteli pienen keittotupansa tulipesän pauketta. Kivisellä liedellä hiljalleen lämpeävä mausteinen öljymäinen seos keräsi pinnalleen höyryä tarkkojen silmien valvonnan alla. Työnsä Runa joutui kuitenkin keskeyttämään kuullessaan voimakkaan koputuksen kotinsa ovelta.
"Hetki vain!" tulipesän ääreltä huudahtaen Runa kirosi hiljaa. Käsiinsä hameensa helmoja hamuten Runa kumartui nostamaan polttelevan kuumaa pataa pois tulipesän yltä.
Vaivautumatta odottamaan yössä talolle saapunut kulkija avasi kuuluisuuteen nousseen parantajattaren tuvan narisevan oven.
Kylmän viiman puuskahtaessa pienen tuvan sydämeen saapuja katseli vaitonaisena lietensä äärellä puuhastelevaa naista.
"Tule sisään, olen pian valmis", ovelle kääntymättä Runa sai sanotuksi kammetessaan patansa tulipesän viereiselle kivitasolle.
"Voinko olla avuksi?" varoen ettei polttavan kuuma öljy enää päässyt lämpenemään ilman valvovaa katsettaan Runa koputti puulusikkaansa padan kylkeen.
Vastaukseks vain hiljaisuuden saaden Runa koputti vaimeasti puulusikkaansa uudelleen padan reunaa vasten. Hitaasti lusikan pellavaliinaan putsaten Runa laskin lusikan padan viereen. Sydänalaansa puristava hiljaisuus kuroi kiinni naisen mielen. Jännittyneenä Runa sipaisi valtoimenaan roikkuvia hiuksiaan korvansa taakse ennen kuin aavistuksen kummittelemana tämä kääntyi oven takanaan sulkeneen saapujan puoleen.
"Aksel..."
Tuttuja, kylmän harmaita silmiä kääntyessään katsomaan Runa tunsi polttelevaa kipuilua sydämellään. "Aksel...mitä sinä teet täällä?" empien kysyen Runa katseli prinssin parantuneita, arvekkaiksi jääneitä kasvoja, sekä tämän ylleensä pukemaa, arvoistaan haarniskaa. "Sinun ei pitäisi..."
Paikallaan säpsähtäen Runa otti häkeltyneen askeleen kauemmas miehen poimiessa yllättäen kätensä omaansa.
"Luulitko että vain lähtisin?" kylmäksi maalatulla, teräksisen kovalla äänellä kysyen mies katseli herkeämättä suuriin, sumuisiin, liikutuksesta kyynelöittyviin silmiin. "Palaisin Arinbjorniin ilman kunnollisia hyvästejä? Niinkö sinä tosiaan luulit?"
Empien miehen kovan nahkahansikkaan peittämää kättä katsoen Runa tunsi pakahtuvansa miehen kovan, periksiantamattoman tuijotuksen alla.
"Minä toivoin sitä..." katseensa miehestä laskien Runa tunsi huultensa vapisevan niin, ettei hän kyennyt jatkamaan lausettaan.
"Runa", hansikoiduilla kädellään Aksel sipaisi naisen siloisen pehmeää poskea. Kämmenensä naisen leuan alle kuljettaen Aksel pakotti Runan kohtaamaan katseensa.
"Mitä sinä haluat minusta Aksel?" varovasti kysyen Runa piti katseensa urhoollisesti miehessä, jonka läsnäolo sai huoneen kutistumaan pelottavan ahtaaksi.
"Tulin sanomaan hyvästini", naisen kasvoille sormensa viipyilemään unohtaen Aksel tunsi naisen kämmenen lämpön kylmän hansikkaansa läpi.
"Sano ne sitten - pyydän..."
"Haluatko minun todella hyvästelevän sinut?" nopealla liikkeellä, miltein väkisin Runan syliinsä kiskaisten Aksel veti naisen lähelleen. "Haluatko minun todellakin olevan niin kylmä kuin sinä ja jättävän sinut? Nyt kun viimein olet siinä ja minä tässä?"
"Sinun täytyy Aksel", omien sanojensa petturuuden kuullen Runa koetti puskea itseään raavaampaa miestä luotaan. "Mene Aksel", nyrkkiin pusertuneilla kämmenillään vahvaa rintakehää tönäisten Runa kuuli itsensä nyyhkäisevän. "Lähde pois täältä.."
Tönivää naista sylissään hetken kylmästi katsoen Aksel kumartui Runan puoleen. Suudelman vapiseville huulille painaen Aksel kietoi kätensä heikosti riuhtovan olennon ympärille.
"Kysyn sinulta vielä kerran Runa...haluatko minun todella lähtevän?" pitkän, pehmeän suudelman jälkeen otteensa irti naisesta laskien Aksel jäi katselemaan kyynelöittyneitä kasvoja. "Sano se ja minä lähden. Et kuule minusta enää ikinä. Lupaan sen."
Hetken, vain sydämenlyönnin mittaisen hetken Runa oli vaiti vaikka mielensä käskikin häntä käskemään miehen matkoihinsa. Sen sijaan, kaiken järjen ja oikean ratkaisun vastaisesti Runa kuuli itsensä huokaisevan: "Jää..."
***
Taustalle
Yön pimeimmällä sydämellä Aksel katsoi edessään taivaallisen kauniina paistattelevaa näkyä. Siro ja pehmeä oli ehtymättömän rakkautensa omistaja.
"Luotatko?" karheilla sormillaan naisen pehmeän nukkaista ihoa hyväillen Aksel kysyi, Kovan, kylmän ja välinpitämättömän kuoren alta esiin tullut mies suuteli hellästi jännittyneitä huulia. Pehmeän hymyn sulautessa Runan huulille Aksel juoksutti sormiaan herkällä uumalla.
"Luotan", nyökkäyksen mukana käheästi kuiskaten Runa vavahti tuntiessaan vilpoisen ilman saavan tilaa kahden, niin tiiviisti toisiaan vasten olleen kehon välistä.
Vuoteen ylle levitetyn taljan karkeaa karvaa vasten Runa hengitti syvään hermostuksissaan huuliaan nuolaisten. Hän ei kuitenkaan pelännyt, saati epäröinyt. Akselin kohoavaa vartaloa yläpuolellaan katsellen Runa piti katseensa harmaissa silmissä. Antaen miehen katseen kuin kosketuksen kulkea omalla, alastomalla varrellaan Runa vaipui nautintoon. Hän tunsi jokaisen aistikkaan, hellän kosketuksen ihollaan. Edes silloin, kun Aksel kiskoi auki vyötäisilleen jääneen alusvaatekankaan Runa ei kavahtanut uskaliasta kosketusta.
Takkatulen pehmeästi valaisemassa huoneessa aistikkaiksi muuttuvat äänet hukkasivat alleen turhan jännitteen, sillä pelkoa saati murhetta ei ollut enää olemassa. Olivat vain he kaksi ja viettelevä nautinto.
Vapisevaa, kevyesti vaikeroimaan alkavaa naista sylissään katsellen Aksel tunsi jotain poikkeuksellista sisimmässään. Voimistuvampaan tahtiin Runaa sylissään keinuttaen mies tunsi ensimmäisen kerran rakkauden.
Ensimmäisen kerran elämässään Aksel tunsi pakahtuvaa mielihyvää, nautintoa jollaisen olemassaolosta hän ei ollut tiennyt. Merkityksettömiä olivat olleet piiat ja talonpoikaisrouvat...kaikki se turhuus tuntui katoavan Runan löydettyään.
Sormensa villisti sekaisin oleviin hiuksiin hukuttaen Aksel veti naisen lähelleen, hamuten tämän huulilta nälkäisen suudelman.
Yhteisen, korkeimman hekuman sylissään keinuvalle naiselle tarjoten Aksel katseli sylissään voipuneena vapisevaa naista. Tummia hiuksia sormiensa lomasta juoksuttaen Aksel kietoi käsivartensa sorjan olennon ympärille.
Voipuneena, viimeisillä tajunnan hetkillään Aksel kiskoi kaksikon ylle taljoista yhteenpunotun peiton, jonka hän huolella asetteli Runan ylle. Pehmeän suukon paljaalle olalle painaen Aksel kietoi kätensä naisen ympärille ennen kuin vaipui pehmeään, painajaisista vapautuneeseen uneen.
***
Taustalle
Lintujen aamuiseen viserrykseen heränneenä Aksel oli vaitonaisena katsellut sylissään nukkuvaa, alastonta olentoa. Kiehkuraisin kuvioin tatuoitu käsi oli levännyt hänen rintakehällään...ja kuinka paljon Aksel oli tuolla heräämisen hetkellä toivonut voivansa herätä aina tuohon samaiseen näkyyn. Asioiden mahdottomuuden ymmärtäen ja tietäen Aksel oli valvoen katsellut nukkuvaa naista tunnista toiseen...mutta mikään ei saanut valheellista hymyä nousemaan miehen kasvoille.
Eikä tuohon valheelliseen unelmaan uskonut Runakaan. He olivat eläneet hetken salattua rakkautta. Auringon jo noustua Aksel antoi sormiensa sivellä paljasta olkapäätä. Yhteinen, jaettu yö oli ollut heidän rakkaustarinansa mitta.
"Toivotko ettei tätä olisi koskaan tapahtunut?" rintansa päällä kasvojaan pitelevää naista katsellen Aksel huomasi itsensä kysyvän.
"En", murheellisena kuiskaten Runa poimi reidellään levänneen käden sormet omiensa lomaan.
Yhteisen murheen riivaamana kaksikko valvoi yhteistä aamua lähes täydellisen hiljaisuuden siivittämänä.
"En kuvitellut hyvästejä aivan tälläisiksi", suojelevien käsivarsiensa lomaa vuoteella makaavan naisen kietoen Aksel painoi päänsä kuvioitua olkaa vasten. "Melkein toivoisin tämän kaiken olevan vain täydellistä unta."
Hiljaisuudella vastaten Runa tunsi vavahtavansa sydäntään leikkaavista sanoista.
"Minun on määrä mennä naimisiin Gumarichin tyttären kanssa", vaimeasti puhuen Aksel tuijotti mitään näkemättömin silmin Runan makuukammarin hirsiseinää.
"Tiedän", hiljaa lausahtaen Runa poimi käsivarttaan silittävän käden omaansa: "Hän on kovin sievä. Kaunis vaimo."
"Sinun tarvitsee vain pyytää, niin minä jään luoksesi ikuisiksi ajoiksi", alastoman olennon tuntien värähtelevän sylissään Aksel veti naisen paremmin syliinsä.
"Et voi tehdä sitä", tyhjyyteen tuijottaen Runa kuuli itsensä vastaavan: "Se olisi kuolemaksi meille molemmille. Isäsi, saati ruhtinas Gumarich eivät jättäisi ketään rauhaan ennen kuin he löytäisivät meidät."
Totuuden kirpaisevia sanoja nieleskellessään Runa tunsi Akselin viipyilevän kosketuksen paljailla käsivarsillaan ennenkuin tilalle astui viileä tuulahdus ilmaa sille paikalle missä mies oli hetki sitten ollut. Heidän hyvästinsä olivat kauneimmat kaltaisensa koskaan.
Oikein piti miettiä, miten tähän kommentoisi :D
VastaaPoista"Jorrunhal" tämä on hahmo/suojelija jäi hiukan etäiseksi. Osaltaan se toimii juuri noin, erään lailla oma mielikuvitus on vain rajana hahmon muulle ulkonäölle ja tavoille. Osaltaan taas, jostain syystä hän häiritsee minua. Vaikea selittää, tämä voi olla ihan omasta luonteestani nyt kiinni, että haluan aina tietää kaiken viimeistä yksityiskohtaa myöden :`D
Ajattelin Akselin kyllä tulevan pian tarinaan mukaan, mutta jotenkin yllätyin tästä. Aksel toki haluaa Runan ja on loogista, että mies lähtee takaisin "rakkaansa" mökkiin. Silti tämä tomppeli lähtee seuraavan aamun valjetessa pois. Kuka tulee jää kiihkeän yö ajan, vannoo rakkautta ja lähtee noin helpolla pois. Noh meidän Aksel :D Hiukan naurattaa itseäni ja taidan myös ylianalysoita jo koko henkilöä muutenkin. Ymmärrän silti osin Akselia ja hänen käytöstään. Hän on tuleva hallitsija ja juuri Runan esittäen tosiasioiden valossa ei kai montaa ratkaisua ole käytänössä olemassa. Tuntuu, että Akselilla on jokin aavistus, kun Runa puhui kuolemasta tai sitten Aksel ajatteli vain tämän maailman tappokoneita.
Huoh hirveästi vain kysymyksiä ja odottamisen tunne juuri nyt :D Koko ajan aina tarinaa lukiessa mietin, milloin voisi joku henkilö tulla esiin. Mikä on Runan "elämän onnellisin hetki", kuinka rakkauden käy, kuka menettää hengen ja onnen sekä päinvastoin?? Sekä mitä kaikkea yllätys elementtejä voikaan vielä tulla? o:::
Sekä maailman epäolennaisin kysymys. Miksi Akselilla on alusvaatteet tuossa loppukohtauksissa, mutta Runalla taas ei? :`D Tämä häiritsee minua nyt todenteolla enkä saa mieleen järkevää selitystä.
Toinen epäolennaisuus, kuuntelet aika paljon samanlaista musiikkia kuin minä, sillä jokainen taustamusiikki valinta on tuttua. Toisaalta nämä ovat juuri hyviä taustamusiikkia valintoja, koska ei ole sanoja mitkä häiritsevät lukemista. Nämä instrumentaali kappaleet luovat silti todella paljon tunnelmaa :)
t.R.H
Tämä kommentti oli kyllä hyvä, koska!
PoistaItseänikin jurppii ihan törkeästi Akselin kalsarit viimeisissä kuvissa :'D. Tämä johtuu ihan vain siitä syystä, että iho, minkä Akselille valitsin ei näemmä toimikaan alaston moodilla ollenkaan. Ja se jos mikä sapettaa ihan mielettömästi. En tullut aikaisemmin kokeilleeksi hilluuko Aksel nakusilleen millaisessa kropassa ennen tätä osaa...ja kun kokeilin oli nähtävillä vain pää ja loppu kroppa läpinäkyvä. Harkitsin kyllä ihon vaihtamista mutta sitten taas koko mies olisi muuttunut turhan paljon väriltään. Kommenttisi epäolennaisin kysymys herätti kyllä huutonaurut, mutta silti, kalsarit on kamalat olla jalassa tälläisessä tilanteessa. Amen. Ja skool :'D.
Arinbjornin ukoista ei varmaan kukaan selväjärkinen ota selvää. Suunnittelin kyllä tekeväni selventävän osan uppiniskaisen prinssimme aivoituksista. Olen jättänyt Arinbjornin kuninkaan asunnon rakentamisen täysin toteuttamatta, ja tänään olenkin riipinyt asuntoa kasaan oikein todenteolla että saan Akselin elämää suomentavan pätkän aikaiseksi. Varsinkin, kun Henningenissä eletään jo kevättä --- ja näin ollen Aksel on ehtinyt viettää useamman kuukauden ruhtinaan luona Runan lähdön jälkeen. Jotenka jotenka...suomennosta varmaan tarvitaan.
Ja mitä Jorrunhaliin tulee, niin tämä mysteerio on kylvänyt matkaansa tarinaan ensimmäisestä osasta lähtien. Pyhästi lupaan että hahmo paljastuu kokonaisuudessaan ennen Runan tarinan loppua. Tarinan loppuvaiheiden kannalta tarvitsen tälläistä metsän hahmoa, joka raottaa vähän Runan elämää yksin korvessa. Lupaavaa eikö? :D
Kiva kuulla että joku muukin kuuntelee insturemtaalista musiikkia (ja ennen kaikkea pitää siitä). Itselleni tuo sanaton musiikki helpottaa kirjoittamista. Olen joskus teini-iästä lähtien kirjoitellut aina musiikin soidessa tautalla, enkä ole mokomasta koskaan eroon päässyt. Kappaleiden lisääminen taas osiin taisi tulla ihan sattumalta kun ensimmäistä RKC:ta kokeilin kirjoitella. Silloin kappaleita liitin teksteihin vain sattumanvaraisiin osiin, nyt taas tuntuu että jokaiseen kohtaukseen pitäisi saada omansa. Onneksi lukijalle on mahdollista kuunnella kappaleet - tai vastaavasti jättää täysin kuuntelematta.
Mitäköhän muuta piti sanomani. Ei kai tässä. Naurattaa vieläkin Akselin kalsarit. Niistä en varmasti koskaan pääse yli.
Kiitos mielettömän hyvästä kommentista R.H.
No jopas kävi. Aksel siis taitaa taas hävitä Runan elämästä, mutta liekö tällä lyhyellä tapaamisella olla kauaskantaisempia vaikutuksia? Jos Aksel menee naimisiin tämän Gumarichin tyttären kanssa niin ainakin Runan henki säilyy, koska tuskin nainen hirveän onnellinen on kun hänen rakastamansa mies menee toisen kanssa naimisiin. Ja aivan niin kuin Runa sanoi, jos Aksel jäisi se olisi hengenvaarallista heille molemmille, etenkin Runalle. Odotan todella mielenkiinnolla mitä olet suunnitellut jatkoksi.
VastaaPoistaKiitos Pisara kommentista :),
PoistaTäällä päässä on suuret suunnitelmat, täydellisen kieroutuneet suunnitelmat hahmojeni päänmenoksi. Vaarana on, että tosin itse tykästyn kaksikon surulliseen rakkaustarinaan että en oikein osaa sanoa suunnitelmieni pitävyydestä.
Rakkaus on tosiaan yhteinen Akselin ja Runan välillä, mutta Akselin jäätyä Henningeniin asia jos toinenkin on ehtinyt tapahtumaan Runan lähdettyä. Ja näistä tapahtumista teen varmastikin pienen, lyhykäisen osasen selvittämään prinssimme sikailua :D
Voi, mikä osa! Ihana katkeransuloinen unnelma, kun niin pari kuin lukijakin tietä, että näiden suhde olisi mahdoton, mutta silti viimeiseen asti toivoo toista. Harva varmaan olisi pystynyt Runan sijassa vastustamaan tuollaista miestä.. En minä ainakaan ;D Onneksi Aksel kuitenkin tuli hyvästelemään, että kaksikko sai viettää edes yhden yön yhdessä.
VastaaPoistaMitähän tästä nyt sitten seuraa? Aksel ei tietenkään voinut jäädä, useammastakin kuin yhdestä syystä, mutta toivon ja uskon parin kohtaavan vielä jossain merkeissä. Liian helppoahan se tietysti olisi, että he vain eläisivät elämänsä onnellisina loppuun saakka ja niin edespäin. Runalla ei nyt kuitenkaan näytä hengenhätää olevan, sillä tuskin hän kovin onnelliseksi tulee.
Kamala kun jännittää, miten tässä nyt oikein käy! Millään en malttaisi odottaa jatkoa. Pakkohan se kuitenkin on ;)
Kiitos GreenPixy :)
PoistaTotta turiset. Elämä olisi ihan liian helppoa ja yksinkertaista jos hahmoilleni suotaisiin onnellinen ja huoleton tulevaisuus. Onkohan yhdelläkään rakastuneella pariskunnallani ollut suunnitteilla sellaista...ensimmäisellekään? Hmm...ei varmaankaan :D. Enkä nyt voi taata että tässäkään ihmettä/poikkeusta tulee tapahtumaan ihan lähitulevaisuudessa.
Ihana osa. Olen piilolukijana täällä käynyt kyläilemässä ja tarinasi ovat kyllä kiehtovia. Saanko udella mistä olet Akselin hiukset ladannut sekä taustalla näkyvän takan?
VastaaPoistaMimmi
Kiitos Mimmi kommentista!
PoistaHauska kuulla että täällä käy ihmisiä lukemassa Arinbjornin touhuiluja :). Itsensä ilmiantajat ovat tervetulleita :D.
Akselin hiukset löytyvät täältä: https://hat-plays-sims.dreamwidth.org/22865.html
En muista oliko tuossa linkissä suoraan Akselin hiusten sävyä, koska muistan ladanneeni nämä hiukset alunperin Plum Bob Keepin sivuilta, jossa muistaakseni jollain lataamallani valmiilla simillä oli nämä kutrit.
Hiusten nimi kuitenkin on: Nouk Long Wavy FtM by Jessy
Takan tarkistan kun seuraavan kerran avaan pelini :)
Kiitos paljon. Takan löysinkin jo itse ja siihen värjäyksiä. Tekisi niin mieli aloittaa rkc. Tai aloitettuna onkin jo pelissä mutta kun uskaltaisi julkaista.
PoistaTämä sinun tarinasi innostivat taas rkc:n pariin. Sun kuvatkin on todella hienoja. Hyvin välittyy tunnelma.
Mimmi
Minulla ei taidakkaan tuohon takkaan olla muita värejä! Mistä löysit?
PoistaJa rkc/keskiaika aiheen ympärillä on hyvin vähän aktiivisia tarinoitsijoita. Julkaisemista tai aloittamista ei suotta varmastikaan kannata säikkyä. Mää nyt ainakin olisin heti lukemassa :).
Ja mitä ladattaviin tai kuvien ottoon tai mihin tahansa kaipaa vinkkejä niin mie kyllä autan mielelläni.
Täältä löysin tuon takan värjäykset:
Poistahttp://www.medievalsims.com/forums/viewtopic.php?f=112&t=3250
Kypsyttelen tarinan aloitusta mielessäni. Jospa vielä jonain päivänä. Siihen asti lueskelen näitä ihanuuksia.
Mimmi
Kiitos linkistä!
PoistaSainpa taas valinnan varaa lisää sisusteluuni (joka on muutenkin jo karannut totaalisesti käsistä :D).
Itsellänikin meni pelini kaatumisen jälkeen pitkä tovi uuden tarinan, tai no, ylipäätään pelaamisen aloittamiseen. RKC:takin kokeilin joskus, mutta totesin että itselleni sopii tämmöinen pienimuotoisempi vanhaan aikaan sijoittuva tarinointi kuin suuri kupla monen perheen kesken. Ilolla kumminkin kaikenlaisia vanhaan aikaan sijoittuvaa lueskelen.
Mukava kuulla että tarina viihdyttää ja tuo iloa :)
Pakko taas ihailla näitä talvilavastuksia - tuntuu siltä etten itse juurikaan tee talviosia, vaikka niistähän saattaisi saada vaikka mitä. Ja viimein näemme vilauksen yhdestä metsän asukeista! Kuka lienee tämä Runan salaperäinen suojelija?
VastaaPoistaVai päätti Aksel sittenkin ilmaantua Runan majaan jättämään hieman pidempiä hyvästejä... Ehdin jo säikähtää, että Runa olisi kuollut yön aikana, mutta kaksikkoa ei onneksi niin julmasti keskeytetty. Ja kaikki nuo ihanat pianomusiikit taustalla, äwww. Tarvitsen nenäliinan :')
Ja taasen jäi perhosia vatsaan tulevan varalta. Hieno osa oli jälleen, koetan mahdollisimman pian palailla lukemaan tuota seuraavaa - muuten nuo perhoset perustavat pysyvän majan tuonne.