torstai 19. marraskuuta 2015

Viipyilevä päivitys

Mitä tapahtui Arinbjornille?
Kysymys, minkä yllättäen olen kohdannut nyt jo useampaan otteeseen. Hämmentävää, mutta aika kiva piriste olemisen ihmeiden keskelle. Lyhyesti tiivistettynä: elämä vei voiton. Sitten viime osan on tapahtunut useampi muutto tosielämän keskellä, putkiremonttia pakoon, luvattu paluu remontin jälkeen osoittautuikin vuokraisännän kusetukseksi, uuden asunnon etsintään ja asettumista. Kyrpiintymisen määrästä puhumattakaan.

Ei hermo, viitsiminen ja jaksaminen sitten riittänyt kovin pitkälle - nimittäin, pitkästä aikaa kun simsin annoin itseään availla. Totesin että fuck it. Peli oli jo siinä määrin hidas (samoin kuin vanhus koneeni, joka on mennyt sata vuotta taaksepäin elämässään kivikausi ajalle,jolloin kaikki oli superhidasta). Koneen alustus. Peli oli toki tallessa, ja asentuikin, mutta en vain sitten syttynyt raakileeksi jääneelle asuinalueelle. Nappasin ukot toki talteen, mutta lanasin simsavaruuteen koko Arinbjornin asuinalueen.

Tarinan osat ovat edelleen tallessa, mutta inspiraatio ei vielä. Aion toki rakentaa ajan mittaa kaiken uudestaan, mutta vielä tuo ei kovin paljon sytytä.

Ajankulukseni olen omaksi huvikseni pelaillut vain muutamalla hahmolla...mikä muuten taitaa olla enemmän se minun juttuni. Ainakin tässä vaiheessa kun koetan taas aloittaa kaiken alusta (jopa siinä sosiaalisessa, oikeassa elämässä), niin yhden perheen ympärillä pelaaminen tuntuu nyt jokseenkin oikealta ja hauskalta.

En tiedä käykö täällä enää kovin moni kurkkimassa, mutta omaksi ilokseni aion kirjoitella pienimuotoisia tarinoita ajalta ennen nykyisen kuninkaan aikaa. Tapahtumia Arinbjornin rajalta Henning-nimisen naapurimaan perähikiältä.


Aikani kuluksi olen siivoillut peliäni jälleen kerran, ja sisustuskamat ovat survottu inhimilliseen malliin. Ja vaatteita pyykätessäni, tulin luoneeksi hahmon jos toisenkin "ihan vahingossa". Aikaani olen viime päivinä (jos olen jaksanut) viettänyt Brynjar-nimisen miehen maatilalla.


Brynjar on äärimmäisen isällinen olento (tähän astisista mieshahmoistani se lempein).


Mukaan mahtuu tietenkin myös totinen Asta-vaimo, joka on tarmokas ruoanlaittaja.



Perheeseen kuuluu tyttäriä, "Tyttärien talo" on Henningenin pitäjän ainoa torppa, jossa tuntuu sikiävän vain tyttäriä. Kuvassa Virva ja Freja, perheen vanhimmat kaksoistytöt vielä silloin kun he olivat pikkunappulia.


Uudet lataukseni, jotka pitävät sisällään lähinnä uusia tapetteja, toimivia helloja ja Skyrim-pelin ruoka-annoksia ovat ja näyttävät aikalailla helmiltä näissä huonoissakin kuvissa.


Isä ja vanhin tytär Virva.

Tälläistä minulla täällä. Kuvat ovat huonoja, ja pimeitä. Lähinnä siksi, että kokeilin rakentaa pytinkiä uusilla ikkunoilla (kuten kuvissa näkyy) sekä vain yhdellä tulipesällä. Valojen määrää pitänee lisäillä ja vielä hienosäätää, mutta tälläinen perhe on ollut rakentelun alla.

Tarinaa olen tuumaillut tehtäväksi enemmän Brynjariin, ja hänen omaan kaksoissisareensa syventyen. Sisar jos kuka on mielenkiintoinen hahmo, sillä hänen kanssaan aivan valtakuntien rajalla asuu metsäin mies.

Saas nähdä saanko tänne jaettavaksi saakka historiaa ennen Sigmundin valtaan astumista.

2 kommenttia:

  1. Ihana että oot vielä hengissä! Harmi että osia ei tuu enään..koska tää tarina vei sydämmeni!

    VastaaPoista
  2. Heips Emma,
    Älä huoli. Hahmot tulevat vielä takaisin tarinaan tavalla tai toisella. Ja tarinan idea on edelleen sama - ja varmasi kun isoimmat/tärkeimmät rakennuksetkin vielä saan kasaan niin on hirsilinnakin jälleen kuninkaan majana.
    Itsekin tykästyin osaan alkuperäisistä hahmoistani niin, että heitä en kyllä unohda tuoda takaisin.

    VastaaPoista