07. Ruhtinas

Taustalle

     Hiljaisuus lepäsi suuren hirsilinnan varjoissa.
     Aamun ensimmäisillä valoisilla tunneilla juuri kukaan ei vielä liikkunut korkean vastaanottosalin tuntumassa. Piiat, rengit ja emännät olivat olleet valveilla jo useamman tunnin, mutta suursalin varjoissa istuva mies tuskin kuuli palvelusväen elämän aiheuttamaa mekastusta.
    Tiukasti pergamenttipaperiinsa syventyneenä mies hieraisi kaljuuntuvaa kohtaa niskassaan, mutta syventyi hyvin pian jälleen omaan maailmaansa.

     Jossain kaukaisuudesta käyvä viimaisen kylmä tuuli puhalsi ilmaa miehen papereiden lomaan saaden keskittyneet kulmat puristumaan ärtyneeseen ryppyyn. Ademar Hendereyen työ keskeytyi tavalla, jota mies ei ollut odottanut.

     Kiireiset askeleet kulkivat vääjäämättä pitkin autiota salia.

     Hampaitaan kiristellen saliin saapunut mies seisahtui lähelle työhönsä syventyneen miehen työpistettä. Hetken Ademar toivoi saapujan vain eksyneen reitiltään,  mutta herpaantumaton tuijotus kieli katseensa työssään pitävälle miehelle tulokkaan olevan tulossa hänen puheilleen.

     "Hetki", raskas, tyytymätön huokaus miehen parrakkaiden suupielten lomasta purkautuen Ademar laski musteeseen kastetun kynänsä antaen katseensa viipyillä keskeneräisessä työssään. Viikkoja hirsilinnan laajennusta suunniteltuaan tuntui sydäntä riipaisevalta jättää hyvälle alulle saatu työ kesken...varsinkin kun suunnitelmansa olivat viimeinkin tyydyttänyt Henningenin ruhtinasta.

     Korkealta jakkaraltaan alas liukuen Ademar suoristi kaapuaan, kunnes viimein hänen raskaiden kulmiensa alta soi vilkaisun tuohon keskiluokan kansalaiseen, joka oli hätäisesti pyyhkäissyt työsaappaansa, kääntänyt liian pitkän tunikansa hihansuut ylöspäin, sekä kastellut hiuksensa vetääkseen hömelön hiuspehkonsa jonkinlaiseen ojennukseen. Kaikki nämä pienet, törkeän huonosti tehdyt ehostukset saapujasta yhdellä vilkaisulla merkille pistäen Ademar tunsi kyllästyvänsä ennen kuin nuori talonpoika ehti edes avata viiksihaituvien ympäröivää suutansa.
     "Kerro asiasi nuori mies."

      "Minulla on mielenkiintoisia uutisia!" omantietonsa arvon tietäen nuori mies hihkaisi aavistuksen turhankin innokkaasti. Kyllästyneen katseen pysyessä maltillisena nuori mies, Evrat Berengarin poika oivalsi hyvinkin nopeasti oman innokkuutensa tahdittomuuden.

     "Tarkoitan - tai siis - minulla on uutisia ruhtinas Gumarichille, mutta olen ymmärtänyt, että te herra Hendereye olisitte mies ketä minun tulisi lähestyä tiedoillani."
    Kulmat miehen kasvoilla rypistyivät aavistuksen nuoren maatilallisen maalaillessa sanojaan nokkelasti kuultavakseen.
     "Olet kuullut oikein nuori mies..."
     "Evrat, Evrat Berengarin poika."
     "Evrat", pojan nimeä maistellen Ademar nyökkäsi painaen pojan kasvot, kuin nimenkin visusti mieleensä: "Kerrohan viestisi Evrat" pojan katseen käydessä miehen vyötäisillä roikkuvassa siannahkapussukassa Ademar hymähti tympeästi: "Minä punitsen onko viestisi ruhtinaan ajan arvoinen. Jos näin on, palkitsen tietosi...ja senkin olet varmasti kuullut...."

     Hirsilinnan käytävillä aamun ensivalon ikkunoiden läpi kuultamista taideteoksista nauttiva nainen avasi raskaan, kevyesti tieltään väistyvän oven. Hän kulki hiljaa, vaikka hän ei hiippaillutkaan. Kevyesti turkistossuissaan kulkien nuorikko seisahtui kuullessaan keyen puheensorinan lähes kaikuvan tyhjässä salissa.

     "Minä itse näin hänet", nuori Evrat jatkoi innostuneena.
     "Ja tunnistit hänet syystä että?"
     "Olen isäni kanssa joka vuosi käynyt Arinbjornin suurilla hevosmarkkinoilla. Siellä isäni jopa vaihtoi useamman sanan Rangvald Hammarin kanssa. Hammar osti isältäni hevosen prinssi Aleksille muutama vuosi sitten. Minä kyllä muistan kasvot - ja tiedän että näkemäni mies oli itse Rangvald Hammar."
     "Osaatko kertoa mitä hän teki lintutorneilla?"
     "Tottakai! Minä nähkäät odotin että Hammar poistui paikalta ja kävin kysymässä lintutornin isännältä, että tiesikö hän kuka mies oli ja sen sellaista. Isäntä ei tiennyt, mutta osasi kyllä kertoa, että kävijä, Hammar siis - oli lähettänyt yhden Arinbjornin korpeista viestin kera matkaan."

     Sanat olivat sekalaista puuroa, mikä kimpoili pitkin aution suursalin seinämiä. Sanoista selvää saamatta nuori nainen katseli kaksikkoa hetken ennen kun antoi katseensa vaeltaa surumielisenä pitkin salia.
     Ennen kodikkaasti ja väkeä tervetulleeksi kutsuva sali oli lähestulkoon riisuttu kaikista seinävaatteista. Vain muutama onneton pöytärykäs oli enää jäljellä...Poissaolivat hirsilinnan naisten seinäryijyt, paksut villamatot, taljat kuin tyynytkin.

     Kovin kylmäksi oli sali muuttunut hänen äitinsä kuoleman jälkeen. Vaaleiden, vilpoisten sormiensa Gitta antoi pyyhkäistä pitkin karkeaa puukaidetta. Liian moni asia oli muuttunut...jopa Ademar Hendereye. Mies, jonka Gitta oli kuvitellut pystyvän vastustamaan kaikkia muutoksia.

     "Kiitos Evart", Ademar katsoi pois lähtevää nuorukaista. Tieto, joka pitkästä aikaa oli ollut tiedon väärti oli maksanut miehelle kolme pronssikolikkoa, mutta tieto olisi ollut enemmänkin arvoinen. Nuori hevostilallisen poika ei vain sitä tiennyt, eikä Ademar ollut aikaissakaan kertoa pojalle, kuinka paljon tiedon hinta olisi voinut olla.

     Pojalla olisi vielä paljon opittavaa hinnan ja tiedon arvosta. Mutta tuskinpa nuorelle miehelle tulisi tilaisuutta asettaa summaa tiedoilleen kovin usein, joten oppisiko poika ikinä asettamaan hintaa tiedon edelle? Tuskin...

     Pojan perään katsellen Ademar tunsi tutun piston hipiällään. Katseensa tottuneesti ylös suunnaten hän haki katseellaan ihollaan leikkivän poltteen lähteen. Vienoon olentoon katseensa seisauttaen Ademar antoi hetken katseensa viipyä sirossa neidossa. Sanomatta sanaakaan mies kumarsi kohteliaan tervehdyksen naiselle ja kääntyi palatakseen työpöytänsä ääreen.

     "Voi Ademar..." miehen perään katsellen Gitta huokaisi murheellisena kääntyen itsekin oman huoneistonsa ovia kohden.

***

Taustalle

     Gjörn Gumarichil silitti vierellään olevan, suuren koiran selkää. Eläin urahteli tyytyväisenä omistajansa sormien tietäessä oikeat kohdat mitä rapsuttaa. Vanhuuttaan koirasta oli tullut laiskahko seuralainen, mutta ruhtinas harvoin istui yksinäisellä paikallaan ilman koiraansa. Tyhjää tuolia vain harvoin vierellään vilkaisten Gjörn Gumarichil katseli viimeisen kauppaporvarin poistuvaa selkää.
   

    Oli käymässä työlääksi kilpailla Henningeniä suuremman maan kanssa. Arinbjornin kuningaskunta tuntui vyöryvän pikkuruisen Henningenin niskaan. Eikä se millään tavoin ajanut Gumarichilin etuja - ei nin kauan kun hän jäi alituisessa kilpailussa toiseksi.
     "Ademar - mikä yllätys", saliin saapuvaa miestä jo kaukaa tervehtien ruhtinas otti paremman asennon istuimellaan. "Edistyvätkö piirutustukset odotusteni mukaisesti? Vai ylititkö itsesi jo niin että voimme aloittaa rakentamisen?"

     "Teidän korkeutenne", syvään kumartaen Ademar tervehti herraansa. "Pahoittelen, mutta olen liikkeellä aivan toisenlaisen asian kanssa mitä piirustuksiini tulee."

     "Niinkö? Noh..." makuulle laskeutuvaa koiraansa vilkaisten ruhtinas kumartui taputtamaan vanhaa toveriaan ennen kuin hän nojautui paremmin tuoliinsa. "Siinä tapauksessa olen kuulolla. Mitä uutisia sinä kaavussasi kannat?"

     "Puheillani kävi tänään eräs nuorimies.Hevostilallisen poika, jolla oli mukanaan kiinnostavia uutisia."

     "Hänen mukaansa Arinbjornin kuninkaan pojan henkivartija ja suojelija on tavattu täällä Henningenissä. Miehen kerrotaan pyrkineen lintutorneille ja lähettäneen sieltä Arinbjornin korpin viesti mukanaan."

     "Todellako? Hammar on täällä? Henningenissä?"
     "Näin nuori Berengarin poika väitti - ja minä tietysti halusin varmistaa asian. Kävin itse lintutorneilla puhuttelemassa tornien isäntää ja saamani kuvauksen perusteella kyseessä todellakin oli Arinbjornin Hammar. Miehen kuvauksesta ei voi erehtyä."

     "Uskomattomia uutisia tosiaan...mikäli Hammar on Henningenissä - on meidän oletetteva, että joko kuningas Balladurilla on jonkinsortin tekemistä asian kanssa...tai sitten hänen poikansa Akselilla. Hammar on mies joka ei yksin liikkuisi näillä main - ei näin kaukana valvottavastaan ilman hyvää syytä", ääneen, lähinnä itsekseen pohtien ruhtinas kuuli itsensä puhelevan. Siististi ajeltua leukaansa sipaisten Gjörn antoi suunnitelman muodostua mielessään.
     "Selvitä missä Hammar on, ja tuo hänet puheilleni ensitilassa."



****

Hola!
Kas tässä sitä on maattu muutama päivä flunssan kourissa ja mikäpäs parempi ajankohta maata ja pelailla kun peli on sopivasti läppärille asennettuna. Tämä on tälläinen tynkä-luokan osa, mutta totesinpa että ehkä lukijana on helpompi ottaa vastaan tälläinen maistiainen jatkoon vaikuttavista hahmoista tässä kohtaa.